Allway's

Perheesämme on aina ollut koira. Ensin meillä oli vain sekarotuisia koiria kunnes sitten vuonna 1977 hankimme ensimmäisen rotukoiran, joka oli musta cocokerspanielinartun nimeltään Harrow´s Haydaisy.
"Daisy" Oli 7kk-ikäinen ja luonne ei todellakaan paras mahdollinen???! Daisy piti nimittäin pyydystää harjan avulla sängyn alta, jonne se kauhuissa silmät "palaen" ja raivoisasti muristen pakeni uutta perhettään. Siihen aikaan meidät uudet harrastajat koulutettiinniin, että on aina omistajan vika jos koira on pöpi ja tarpeeksi kovasti koiraa kurittamalla se kyllä saadaan ojennukseen.

Nykyään olen onnellinen siitä, että olen nähnyt myöskin Cockereiden luonteen pimeän puolen, koska vain niin voin ymmärtää miksi luonne ja aina luonne on kasvatuksessa tärkeintä.
Myöskin Marja Karjalainen (kennel Roamer´s) ja hänen koiransa saivat minut ymmärtämään minkälainen on oikea kokkeri luonteeltaan, Suuri kiitos hänelle siitä!
Varsinkin Marjan englannista tuomat Cardamine Tantom ja Cardamine Tantulita tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen persoonallisella luonteella ja alati heiluvalla hännällä.

Kaikesta huolimatta Daisyn ansiosta "Cockerikipinä" sitten iski. Osallistuimme tiiviisti koko perhe kaikenmaailman koiratapahtumiin ja kainuun spanielikerhon kokouksiin,harjoituksiin, näyttelymatkoihin yms. yms....
Aluksi harrastimme enemmän Mejä-puolta. Siellä paras saavutukseni oli suomenmestaruuskisoissa vuonna 1984 viides sija. koira oli Daisyn pentu Belinda, josta tuli myös jälkivalio.

Ensimmäiset pentueet on kasvatettu äitini nimellä ilman kennelnimeä. Muilla perheenjäsenillä into koiraharrastukseen aikaa myöten laimeni, mutta minullahan se vain "paheni". Edellenkin tietysti vanhempani ja sisarukseni ovat ahkerasti auttamassa koirien,talon ja lasten yms. hoidossa muutenhan tälläinen elämäntapa ei onnistuisi mitenkään.

Allway´s kennelnimellä on ensimmäinen yksivärinen pentue ollut vuonna 1988 ja ensimmäinen kirjava pentue vuonna 1991. Olen myös kokeillut muita rotuja: Englanninsetteri. Kiinanpalatsikoira, Mäyräkoira, Englanninspringerspanieli ja Mopsi, mutta aina olen tullut siihen lopputulokseen, että kyllä se Cockeri on minun rotu.

Tällä hetkellä perheeseemme kuuluu minun lisäkseni lapset Susanna (s.-89 ) Ja Henna(s.-94) ja n. 10 koiraa. Niistä kaksi on mopseja ja yksi Englanninsetteri.Muutimme toukokuussa 2004 Kajaanista Vuolijoelle asumaa. Aikuiset koirat asustavat meillä yleensä omassa talossaan, josta voivat kulkea sisään ja ulos silloin kun haluavat. Koirat syövat meillä kuivaruokaa sekä raakaa lihaa ja luita.

Pennut syntyvät meillä minun makuuhuoneeseen sängyn viereen, jossa asusteleva kaksi ensimmäistä viikkoa. Kun "kriittisin" vaihe pentujen elämässä on ohi, ne siirtyväät omaan pentulaan . Pentujen kanssa tietysti seurustellaan useita kertoja päivässä ja ne myös pääsevät ulkoilemaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Nykyään en mielellään teetä talvipentuja ollenkaan, mielestäni kesäpennut ovat niin paljon helpompia sekä omistajilleen että kasvattajalle.

Omista suurimman osan koiristani Minna Bayraktarin, Kennel Ten Grade´s kanssa, koska meillä on samat näkemykset Cockerin luonteesta ulkonäöstä ja kasvatusperiaatteista.

Minulle tärkeintä Cockerissa on iloinen luonne, alati heiluva häntä, hyvä terveys, liioittelematon perusrakenne ja oikealaatuinen (eli ei liian runsas tai pehmeä) turkki. Tämän hetken tavoitteena on löytää pennunostajia, jotka olisivat aktiivisia ja innokkaita harrastajia. Harmittaa monesti, jos Cockeri menee pelkäksi "sohvakoiraksi", kun siitä olisi niin monenlaiseen käyttöön ja näyttöön!!!